Vastuullinen johtajuus, itseohjautuvuus ja luovuus sopivat samaan lauseeseen – mutta miten?

IMG_4901
Soila ja Kaija, Kuva: Jukka Jaatinen

Kuten joku on varmaan jo kuullutkin, näkee syksyllä 2019 päivänvalon uusi työelämän polttaviin puheenaiheisiin; johtajuuteen, itseohjautuvuuteen, eettisyyteen, oppimiseen ja luovuuteen keskittyvä teos nimeltään ’Siedätystä johtamisallergiaan – vastuullisen johtajuuden monet muodot itseohjautuvuuden ja luovuuden tukijana työelämässä’. Kirjassa toimittajina ovat Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkijat eli HeRMo-hankettakin luotsaava, dosentti Kaija Collin sekä hankkeessa projektitutkijana toimiva, tohtoriopiskelija Soila Lemmetty. Toimittajat ovat halunneet yhdistää kirjassa vankan työelämätutkimusperustaisuuden ja käytännölliset ”ääniä työelämästä” –kuvaukset samojen kansien sisään. Kirja esittelee vastuullisen henkilöstöjohtamisen viitekehyksen, sekä muut nykyajan työelämässä tärkeiksi ymmärretyt johtajuuden mallit kuten monikollisen johtajuuden (Salovaara, 2018), valmentavan esimiestyön ja ohjauksellisen johtamisen. Kirjassa ei kuitenkaan paneuduta vain luetteloimaan erilaisia johtajuuden teorioita, vaan niitä tarkastellaan myös ”uusimmiksi hömpötyksiksikin” (kts. Vainio, 2017) sarkastisesti tituleerattujen teemojen, kuten itseohjautuvuuden ja esimiehettömyyden näkökulmista.

Kirjan on siis tarkoitus koota sekä käytäntöä että teoriaa, esittää se kansantajuisesti mutta tieteeseen nojaten ja tällä tavoin tuottaa työkaluja työelämän tutkimiseen sekä sen kehittämiseen käytännössä.

Aikuiskasvatustieteellisen säväyksen kirjaan tuo itseohjautuvuuden tarkastelu toimintana oppimisprosesseissa sekä nykyajan työelämään ja edellä kuvattuihin käsitteisiin läheisesti liittyvän luovan toiminnan kuvaaminen. Koska ”hömpötys” vs. tutkimus –keskustelu on usein mustavalkoista, vastakkainasetteluun pyrkivää ja yleistettävää, halutaan tässä kirjassa tarkastella sekä ”hömpötyksiä” tutkimusperustaisesti, että tutkimuksia käytännöllisestä näkökulmasta. Tällä tavalla toivomme, että kirjan teemoihin kiinnittyvät teoriat ja tutkimustieto tulisi käytännönläheisiksi ja näin ollen myös sen kaikista tärkeimmän tekijän – kentällä toimivan työntekijän, henkilöstöpäällikön, toimitusjohtajan, konsultin tai henkilöstön luottamusmiehen tietoon. Kirjan on siis tarkoitus koota sekä käytäntöä että teoriaa, esittää se kansantajuisesti mutta tieteeseen nojaten ja tällä tavoin tuottaa työkaluja työelämän tutkimiseen sekä sen kehittämiseen käytännössä. Toimittajat haluavat ylpeinä tuoda jo nyt esille sen, mitä kirja tulee pitämään sisällään ja etenkin sen, ketkä tutkimuksen ja käytännön työelämän asiantuntijat kirjassa tulevat kirjoittamaan.

Kirjan ensimmäinen osa on teoria- ja tutkimuspainotteinen kokonaisuus, jossa avataan ymmärrettävästi miksi vastuullinen henkilöstöjohtaminen nykyaikana on tärkeää, mitä kaikkea se sisältää, millaisia lähikäsitteitä siihen liitetään ja miten sitä toteutetaan ja kuvataan käytännössä. Lisäksi ensimmäisessä osassa määritellään itseohjautuvuuden käsitettä itseohjautuvan organisaation mutta myös itseohjautuvan (oppimis-)toiminnan kautta sekä tarkastellaan, millaisia paradokseja, kriittisiä näkökulmia tai haasteita itseohjautuvuuteen ja johtamiseen liittyy.

Kirjan ensimmäisen osan aloittaa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa eettisen johtamisen professorina toimiva Anna-Maija Lämsä, joka johdattelee lukijat vastuullisen henkilöstöjohtamisen tematiikkaan perustellen sen merkitystä nykyajan työelämässä. Kappale vastaa kokonaisuudessaan kysymyksiin miksi vastuullinen henkilöstöjohtaminen on tärkeää ja mitä se isossa kuvassa pitää sisällään. Maria Järlström Vaasan yliopistosta ja Essi Saru Turun yliopistosta jatkavat kappaleessaan vastuullisen henkilöstöjohtamisen teemaa esittelemällä myös aiheeseen liittyvää laajaa ja osin päällekkäistäkin käsitteistöä ja käsitteiden suhdetta. Lisäksi kappaleessa tarkastellaan CSR-HRM –näkökulmaa ja sen sisältämää ajatusta vastuullisuuden ulottumisesta organisaation kaikkiin sidosryhmiin. Kappaleessa tuodaan esille myös ajatuksia siitä, miten erityyppiset ja eri toimialoilla toimivat yritykset näkevät vastuullisen henkilöstöjohtamisen ja miten he pyrkivät toteuttamaan vastuullisuutta käytännössä. Aaltoyliopistossa väitöskirjaansa työstävä ja käytännön henkilöstötyössä pitkään toiminut Henri Hietala tuo kappaleessaan käytännöllis-teoreettisen, osin kriittisenkin näkökulman vastuullisen ja hyvinvointia edistävän johtajuuden teemaan. Kappaleessa tarkastellaan johtajuuden merkitystä työssä jaksamiselle ja tätä kautta pohditaan organisaatioissa toimivien eri osastojen toimintojen ristiriitoja ja ajattelutapojen eroavaisuuksien tuottamia ongelmia koko organisaatiolle. Lukijaa herätellään pohtimaan myös kysymystä, kenen vastuulle ihmislähtöinen johtajuus oikeasti kuuluu ja miten tätä vastuuta kannetaan organisaatioiden arjessa?

Vastuullisen johtamisen teemasta teoksessa siirrytään itseohjautuvuuden ja itseohjautuvien organisaatioiden kuvaamiseen, kun Tampereen yliopiston dosentti, Perttu Salovaara johdattelee lukijan itseohjautuvuuden määritelmään organisaatiokontekstissa, sekä määritelmän taustoihin ja lähtökohtiin. Kappaleessa esitellään myös mitä johtajuus itseohjautuvissa organisaatioissa on ja miten se ilmenee. Vaasan yliopistosta filosofian tohtoriksi väitellyt, johtavana konsulttina ja organisaatiokehittäjänä toimiva Annastiina Mäki jatkaa itseohjautuvuuden ja johtajuuden teemaa omassa kappaleessaan. Kappaleessa esitellään tutkimustuloksia liittyen itseohjautuvuuden ja heitteillejätön väliseen eroon, määritellään johtajuuden ja johtajuuskulttuurin käsitteitä ja syvennytään tarkemmin ”autonomia vs. johtamisen kaipuu” –johtajuusparadoksiin. Kappaleessa vastataan kysymykseen, miten ko. paradoksi ilmenee arjessa ja mitä käytännön haasteita ja mahdollisuuksia se tuottaa. Kappaleen lopussa tuodaan esille myös muutamia keinoja johtajuuskulttuurin kehittämiseen. Organisaatioluovuuteen paneutunut tutkija Annika Blomberg Turun yliopistosta keskittyy omassa kappaleessaan luovuuden käsitteen määrittelemiseen. Kappaleessa tarkastellaan organisaation luovuutta suhteessa itseohjautuvuuteen ja luodaan myös kriittistä näkökulmaa niin luovuuden kuin itseohjautuvuudenkin ilmiöihin tarkastellen muun muassa sitä, millaista kontrollia niin sanotun ’itseohjautuvuuden’ taustalla organisaatioissa todellisuudessa on ja mitä tämä tarkoittaa luovuuden näkökulmasta.

Itseohjautuvuuden suhteen kirjan ensimmäisen osan loppupuolella tuodaan esille myös näkemys itseohjautuvuudesta yksilön tai ryhmän käytäntönä erityisesti työssä tapahtuvissa oppimistilanteissa. Tässä yhteydessä esitellään myös käsitteen aikuiskasvatustieteellinen historia Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkijoiden Kaija Collinin, Soila Lemmetyn ja Anita Malisen toimesta. Itseohjautuvaa oppimista tarkastellaan erityisesti sen tukemisen näkökulmasta. Kappaleessa pohditaan myös edellyttääkö itseohjautuvuus (yksilön tai ryhmän toimintana) työympäristöltään aina esimiehettömyyttä? Vaasan yliopiston henkilöstöjohtamisen professori Riitta Viitala päättää kirjan ensimmäisen osan valmentavan esimiestyön tarkasteluun. Kappale perustuu ajatukseen valmentavasta johtajuusroolista, jossa esimies asettuu palvelevaksi johtajaksi kuitenkin hieman määrätietoisemmalla otteella tukeakseen henkilöstöä jatkuvaan oppimiseen ja luovuuteen. Näkemyksen tausta-ajatuksena on se, että ’kaaoksessa’, jollaista työelämäkin usein on, tarvitaan esimiesrooleja.

Kirjan toinen osa keskittyy HeRMo- Eettinen henkilöstöjohtaminen luovan toiminnan tukijana –tutkimus- ja kehittämishankkeen tutkimustulosten esittelyyn. Hankkeessa on tehty useita osatutkimuksia suomalaisissa kasvuyrityksissä kerätyn etnografisen havainnointi- ja haastatteluaineiston pohjalta. Osatutkimuksissa on tarkasteltu muun muassa, millaisia henkilöstötyön ja –johtamisen käytänteitä erilaisista kasvuyrityksistä löytyy, milloin käytänteet muuttuvat epäeettisiksi aiheuttaen ongelmia työntekijöiden hyvinvoinnille tai jaksamiselle työssä; millä tavalla henkilöstön kehittämistoiminta organisaatioissa tukee luovaa toimintaa; miten itseohjautuvuudesta työssä oppimisessa puhutaan organisaatioissa sekä mitä luova toiminta on ja millaisena itseohjautuvat käytänteet siinä toteutuvat. Toisessa osassa esitellään osatutkimusten tuloksia hankkeen tutkijoiden, Kaija Collinin, Soila Lemmetyn, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkijoiden Sara Kerosen ja Panu Forsmanin sekä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden Elina Riivarin ja Tommi Auvisen toimesta.

Kirjan kolmas ja viimeinen osa tuo mukaan ”ääniä työelämästä”. Tässä osassa HeRMo- tutkimushankkeen kohdeorganisaatioiden yhteyshenkilöt kertovat organisaatioissa tehdyistä kehittämistoimista, hyvistä käytänteistä tai toimintatavoista, haasteista ja mahdollisuuksista kasvun tuoman muutoksen pyörteissä. Kolmas osa painottuu kehittämistyön ja käytänteiden esittelyyn antaen äänen työelämän toimijoille. Mukana kirjoittajina ovat teknologia-alan yrityksen, Protacon Oy:n IT-liiketoiminnan henkilöstöpäällikkö Jaakko Kaski sekä tuontantojohtaja Tommi Särkkä; Protacon Group Oy:n henkilöstöpäällikkö Johannes Nikula; hankkeen alussa toimineen, sittemmin fuusioituneen, it- ja konsultointialan yritys Relatorin toimitusjohtaja Laura Leppänen sekä henkilöstöjohtaja Katja Kaario; It-alan yritys Isoweli Oy:n toimitusjohtaja Kari Paananen sekä projektipäällikkö/johdon assistentti Petri Hukkanen. Lisäksi muotoilualan luovuudesta kirjoittaa alalla pitkään toiminut, nykyinen aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija Heli Leskelä. 

IMG_4792
HeRMo-tiimi, Kuva: Jukka Jaatinen

Kirja tulee olemaan keskusteleva kokonaisuus johtajuuden ja itseohjautuvuuden teemoista. Kirjassa tuodaan positiviista näkemystä, kriittisiä huomioita, mielipiteitä, tutkimustuloksia, argumentteja puolesta ja vastaan kehittävällä ja dialogisella tavalla. Kirjassa ei ole tarkoitus muodostaa ideaalia ’ratkaisumallia’ organisaatioiden toiminnan kehittämiseen, vaan esitellä erilaisia ja useita aineksia, joista lukija voi valita parhaat suhteessa omaan kontekstiinsa ja ympäristöönsä, omiin tai yhteisönsä tarpeisiin, näkemyksiin ja tavoitteisiin. Kirjan yhteenveto- ja pohdintakappaleessa tuomme tutkimushankkeemme kautta esille tulleen vahvan havainnon siitä, että ilmiöiden, käytänteiden, rakenteiden ja mallien toimivuus on aina kontekstikohtaista, ihmisistä riippuvaista. Vaikka puhumme yhteisöllisyydestä, sosiokonstruktivismista tai vaikkapa jaetusta johtajuudesta, on ilmiöiden taustalla aina ihmiset, ja ihmisissä aina yksilöt omanlaisine osaamisalueineen, kokemustaustoineen ja oppimistarpeineen.  Me uskomme, että vastuullinen johtajuus, itseohjautuvuus ja luovuus sopivat samaan lauseeseen – ’Siedätystä johtamisallergiaan’ (2019) –kirja kertoo millä tavalla ja miksi.

Soila Lemmetty & Kaija Collin, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, HeRMohanke

 

Lähteet:

Salovaara, P. 2018. Riisuttu organisaatio. Itseohjautuvuus ja monikollinen johtajuus maailmassa, joka on kyllästynyt hierarkioihin. Perttu Salovaara.

Vainio, S. 2017. Johtaja! Näin pääse eroon itseohjautuvuudesta ja saat hommat kontrolliin –blogiteksti. Noventos www-sivut. viitattu 21.11.2018. https://blogi.novetos.fi/johtaja-nain-paaset-eroon-itseohjautuvuudesta-ja-saat-hommat-kontrolliin

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s