Mikä ihmeen muutos?

Hermo-hankkeessa olemme usein keskustelleet siitä, mitä muutos työelämässä oikein on. Mistä puhumme, kun puhumme muutoksesta? Näkökulmia lienee useita. Sekä tutkijat että käytännön toimijat ilmaisevat muutoksen asiana, joka on väistämätön osa toimintaympäristöämme. Asia, jota ei saa hinkattua pois ja johon kaikkien tulee valmistautua muun muassa yhtenä työn tekemisen tapaan vaikuttavana tekijänä. Huomionarvoista on se, että vaikka muutoksesta paljon puhutaan, esimerkiksi tutkimuksen kentällä, sitä harvoin täsmällisesti määritellään. Ainakaan ei olla kovin kiinnostuneita siitä, millaisesta muutoksesta eri toimialoilla ja työn kentillä olisi tarkoituksenmukaista puhua. Muutos jää usein kovin abstraktisti määritellyksi ja enemmän ollaan kiinnostuneita siitä, miten tähän kovin huonosti määriteltyyn asiaan tulisi valmistautua.

Muutoksen väistämättömyyspuhe tarttuu ja muuntuu organisaatioissa ajan kuluessa osaksi toimintakulttuuria

magic-cube-1976725__480
Kuva: shutterstock

Muutoksen väistämättömyyspuhe tarttuu ja muuntuu organisaatioissa ajan kuluessa osaksi toimintakulttuuria. Kun muutoksen väistämättömyydestä riittävän pitkään puhutaan, muutoksen konkreettisuus kuitenkin vähenee. Silloin on tärkeää kysyä, mitä muutos tarkoittaa työtekijöiden ja toimijoiden työssä, mikä lopulta muuttuu ja millä aikavälillä. Jokapäiväisen työn muutokset näyttävät siis edelleen olevan varsin hitaita. HeRMo-hankkeen aineistoissamme yksittäisen työntekijän puheessa muutos ei juuri tule esille. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että ehkä erityisesti ICT-alalla työskentelevät ammattilaiset ovatkin niin tottuneita muutokseen, ettei sillä ole välitöntä merkitystä helle. Muutos on kehittymistä, joka kuuluu alalle. Rakennusalalla sen sijaan tekninen kehitys saattaa tuntua nopeammalta, koska työntekijät eivät ole tottuneita esimerkiksi digitalisaation tuomien järjestelmien käyttöön, eikä niitä ei ole mielletty niin voimakkaasti rakennusalan työhön kuuluviksi. Jatkuva kehittäminen saatetaan kokea ylimääräisensä osana jokapäiväistä työtä, eikä kehittämisen ja muuttumisen positiivisia puolia osata nähdä.

Työn arjessa moni varmaan kysyykin, milloin ehdin tehdä ydintyötäni, jonka osaan ja hallitsen

Asiantuntijatyössä muutos on ollut läsnä aina vaikkapa ongelman ratkaisuna, tutkimisena ja kehittämisenä, joka edellyttää jatkuvaa oppimista ja oman osaamisen ylläpitoa. Tutkimukset osoittavat, että iso osa oppimisesta tapahtuu itse työssä, sen ohessa tai osana. Kun samalla työn määrä, ja esimerkiksi työn dokumentoinnin tarve ja uusien työtä auttavien sovellusten käyttöönotto lisääntyvät, kokevat monet oppimisen ja ajan tasalla pysymisen olevan tärkeämpää kuin työn itsensä tekeminen. Työn arjessa moni varmaan kysyykin, milloin ehdin tehdä ydintyötäni, jonka osaan ja hallitsen. Tässä mielessä asiantuntijatyön muutos tuntuu konkreettisena ja edellyttää jatkuvaa oppimista ja ammattitaidon ylläpitoa.

board-1273117__480
Kuva: shutterstock

Muutoksia ei ole oppimisen ja luovuuden näkökulmista paljon tutkittu. Siksi onkin tärkeää, että organisaatioissa analysoidaan myös muutoksen kontekstisidonnaista luonnetta ja sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa työlle ja työntekijöille. Oppiminen ja luovuus edellyttävät muun muassa autonomiaa, vaikuttamismahdollisuuksia, väljyyttä ja osaamista, mutta myös tukea. Organisaatioissa ollaan kuitenkin usein tilanteessa, jossa työn huono organisointi ja ymmärrys tekemisen kokonaisuudesta ja muutoksesta osana sitä, vievät turhaan huomiota ydintyöstä ja siinä kehittymisestä. Muutoksessa eletään ikään kuin liiaksi kiinni, eikä pysähdytä rauhassa analysoimaan sen luonnetta, syitä ja tai merkitystä omalle työlle, kollegalle tai organisaatiolle.

board-978179__480
Kuva: shutterstock

Muutoksessa oppimisessa selviytyminen valuu organisaatiopuheessa myös usein työntekijän vastuulle. Heiltä edellytetään jatkuvaa valmiutta oppimiseen ja vastuuta oman työn kehittämiseen. Jos muutokset työn luonteessa, todentuvat ne sitten missä tahansa ympäristössä, ovat nopeita ja jatkuvia, työssä oppiminen on entistä tärkeämpää. Perinteinen kouluttautuminen ja kurssitus ei yksin voi mitenkään riittää auttamaan ammattilaisia reagoimaan jopa päivittäisiin muutoksiin. Siksi työssä tapahtuvan oppimisen tukeminen nousee ensiarvoisen tärkeää asemaan muutokseen vastaamiseksi. Tässä taas johtaminen ja oppimisen kaikenlainen tuki henkilöstönkehittämisen voimin nousee oleelliseksi. HeRMo-hankkeessa pyrimme tarkastelemaan oppimisen ja osaamisen ilmiöitä muutoksessa samalla analysoiden itse muutoksen luonnetta sekä löytämään jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja rakenteita muutoksessa oppimisen tueksi hankkeessa mukana olevissa organisaatioissa. Pysy siis kuulolla siitä, mitä mielenkiintoista HeRMo-hankkeessa lähitulevaisuudessa saadaan selville näihin ilmiöihin liittyen.

Kaija Collin, Dos. KT., yliopistotutkija, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, HeRMo -tutkimus- ja kehittämishanke

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s