Huumorin tutkimista etnografian keinoin: Graduntekijänä HeRMo-hankkeessa

”No, kyllähän huumori pidentää ikää” – Huumori osana ICT-alan työyhteisöjen vuorovaikutusta -tutkimuksessa selvitin työyhteisön vuorovaikutukseen liittyvän huumorin luonnetta. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella huumoria käyttävää työyhteisöä, työyhteisön vuorovaikutusta ja sitä, millainen funktio huumorilla vuorovaikutuksessa on. Tutkimuksessa otin huomioon positiivisen sekä negatiivisen huumorin, ja tarkastelin huumorivuorovaikutusta sekä työntekijöiden että esimiesten näkökulmasta. (Lapakko, 2018.)

adult-2449725_960_720
Kuva: shutterstock

Pro gradu -tutkielman tekeminen alkoi tammikuussa 2017, jolloin olin jo mielessäni luonnostellut aiheita, joihin liittyen haluaisin tehdä tutkimustani. Kevään aikana luotiin tutkimussuunnitelma ja rakennettiin teoriataustaa tutkimukselle. Tutkimusmetodin valintaan vaikuttivat vahvasti aiheena oleva huumorivuorovaikutus sekä aikaisemmin talven aikana käymäni etnografian kurssi. Kun oli aika löytää tutkimuskohde, minulle tarjoutui mahdollisuus tulla keräämään aineistoani mukaan HeRMo-hankkeeseen, jossa lähestymistapana on etnografia.

”Etnografiaa onkin kuvailtu tiheäksi kuvaukseksi kulttuurista, jossa pyrkimyksenä on päästä perille jostakin hyvin arkisesta ilmiöstä ja paljastaa siitä asiayhteyksiä”

Tutkimuksen aineisto koostuu havainnoinneista, haastatteluista sekä työntekijöiden verkkokeskusteluista. Tutkimukseen osallistui kaksi ICT-alan organisaatiota ja heidän henkilöstönsä. Etnografisen tutkimuksen tavoitteena on kuvata työyhteisön arkea, jossa huumorivuorovaikutusta esiintyy. Etnografiaa onkin kuvailtu tiheäksi kuvaukseksi kulttuurista, jossa pyrkimyksenä on päästä perille jostakin hyvin arkisesta ilmiöstä ja paljastaa siitä asiayhteyksiä. Etnografina tutustuin tutkimuskohteeseen ja tarkastelin tutkittavaa ilmiötä kentällä paikantaen tapahtumia ja vuorovaikutusta sekä tulkiten saamiani tuloksia (vrt. Lappalainen 2007).

Toteutin havainnointia ja haastatteluja kevään aikana useammilla kerroilla vierailemalla yrityksissä. HeRMo-hankkeessa mukana oleminen mahdollisti minulle tutkimuskentälle pääsyn, sillä hankkeen tiimoilta oltiin jo oltu yhteydessä tutkittaviin. Lisäksi hanke mahdollisti pääsyni syvällisemmin etnografian tutkimusmetodin käyttöön sekä keskustelut muiden tutkijoiden kanssa.  Tässä etnografisessa tutkimuksessa tutkijan positio määrittyy paitsi etnografisen menetelmän kautta, myös tietoisesti suhteessa tutkittaviin ja tutkimuksen kohteeseen. Etnografista tutkimusotetta onkin kritisoitu subjektiiviseksi (ks. Metsämuuronen, 2008). Olen pitänyt subjektiutta kuitenkin tutkimuksensa voimavarana. Tutkimukseen vaikuttavat muu muassa omat tulkintani ja oivallukseni sekä suhde minun ja tutkittavien välillä. Subjektiutta ei voi täysin välttää poistaa eikä välttämättä ole toivottavaakaan. Sen sijaan olen huomioinut oman vaikutukseni tutkimukseen.

Etnografiassa vaikeutena ilmenee myös tutkimuspaikkojen tuttuus tai vieraus. Esimerkiksi tutkijan voi olla aluksi haastavaa asettua vieraaseen ympäristöön ja kulttuuriin, ja tutkittavat voivat häiriintyä tutkijoiden läsnäolosta, jolloin aidot vuorovaikutustilanteet muuttuvat. Pyrin huomioimaan tämän tutkimuksessani tutustumalla tutkittaviin organisaatioihin ja kertomalla avoimesti tutkittaville tutkimuksen sisällöstä. Lisäksi tutkijana olen häivyttänyt itseni taustalle organisaatioissa ja valinnut esimerkiksi havainnointipaikkani sen mukaan, että olisin mahdollisimman vähän häiriöksi tutkittaville. Etnografina kentällä tunsin muun muassa olevani tutkittavien tiellä ja huomasin miettiväni, voinko olla läsnä tietyssä tilanteessa ja miten, etten vaikuttaisi ihmisten vuorovaikutukseen, jota seurasin. Tutkimuksen teon alkuvaiheessa esiintyi myös epävarmuutta havainnointini tarkkuudesta. Tutkijana en ollut varma, huomasinko kaikkea oleellista tai jäikö minulta kenties ymmärtämättä tilanteissa jotakin tärkeää. Epävarmuus kuitenkin väheni aineistonkeruun edetessä, ja keskustelut muiden tutkijoiden kanssa auttoivat rakentamaan omaa kuvaani keräämistäni havainnoista.

Aloitin aineiston analyysin ja tulosten muodostamisen syksyllä 2017. Koottua aineistoa analysoin teemoittelemalla. Monipuolinen ja runsas aineisto vaati paljon työtä, mutta samalla se mahdollisti tuottoisan analyysin. Aineistosta kokosin seitsemän pääteemaa, jotka ovat organisaatiokulttuuri, huumorin käyttö, leikkisyys työyhteisön vuorovaikutuksessa, huumorin puuttuminen, huumori yhdistelee ja erottelee, huumori työnteon välineenä ja huumori johtamisen välineenä.

child-1822471__340
Kuva: Shutterstock

”Työyhteisön tiimien oma huumori voi luoda organisaation sisäkkäisiä huumorikulttuureja, jotka eroavat koko organisaatiolle yhteisestä kulttuurista.”

Tutkimuksessa kävi ilmi, että huumori on olennainen osa vuorovaikutusta, joka on yhteydessä muun muassa hyvinvointiin, yhteisön kommunikaatioon, ilmapiiriin ja työnteon tehokkuuteen. Huumori niin sanotusti pidentää ikää eli vaikuttaa sekä organisaation menestymisen jatkumiseen että työntekijöiden hyvinvointiin. Huumorin käyttö on vuorovaikutuksen taito, jonka mahdollisuutta voidaan hyödyntää työnteon ja johtamisen välineenä. Työyhteisön tiimien oma huumori voi luoda organisaation sisäkkäisiä huumorikulttuureja, jotka eroavat koko organisaatiolle yhteisestä kulttuurista.

”…Meillä oli hirveen hauskaa ja päästiin taas sinne et vähän toteuttaa täs tämmösiä mitä sillon lapsuuden aikana oli synttärit oli, mut niinku monesti semmoset ihan älyttömät jutut voi olla mikä vaan sitte tota parantaa sitten suhdetta niihin muihin ihmisiin.” (NAINEN, ESIMIES)

”No kyllähän huumori pidentää ikää sillai niinku tälle firman kannattavuudelle hyvä merkitys, mutta onhan sillä siis totta kai se on bonusta, et jos on hyvin jäykkä tai semmonen täysin työorientoitunut ettei, niin kyllä se ehkä vähän kuiva paikka vois olla tämmösessä olla, että kyllä mä ihan tykkään semmosesta luontevasta elämästä, mutta tokihan se, ymmärrän sen ettei voi eikä ehkä kannatakaan lähtee, on kuitenkin ihan fiksua olla jonkunlaiset kontrollit päällä, jotta.. kun tää työskentely on tämmönen maratonlaji niin siinä pitää pärjätä ihmisten kanssa kymmeniä vuosia, niin siinä on löydettävä ne omat tavat kommunikoida ja viestiä ja kohdata toista ihmistä.” (MIES, TYÖNTEKIJÄ)

Huumorin lajeina yrityksissä ilmenivät muun muassa vitsailu, pilailu, sarkasmi ja erilaiset humoristiset eleet ja ilmeet. ICT-alan huumorille tyypillistä molemmissa yrityksissä on työn aiheisiin ja alaan liittyvä huumori, jossa vitsit syntyivät alan termistöstä ja tavoista. Tutkimuskohteiden huumorikulttuurit erosivat toisistaan, mutta kummassakin organisaatiossa tunnistettiin positiivinen ja negatiivinen huumori sekä huumorin mahdolliset negatiiviset seuraukset. Molemmissa organisaatioissa esiintyi hetkiä, joista huumori puuttui, mutta se ei tarkoittanut täyttä huumorittomuutta.

Vuorovaikutus näyttäisi olevan rentoa juttelua. Työntekijöillä on selvästi hyvä olo, hyvä ilmapiiri. Ei jäykkää pönötystä. Kuitenkaan porukasta ei ilmene se sama huumori, joka näyttäytyy seinillä ja toiselle työntekijälle tehdyssä pilassa. Tutkijoiden vaikutus taitaa saada työntekijät vähän rauhallisemmiksi. Mitä on kun ei ole huumoria? Ainakin hetkinä, joina en havaitse huumoria, ollaan työhön varsin keskittyneitä ja tekemisestä näkyy asiantuntijuus. (OTE HAVAINNOINNEISTA 10.3.2017)

Kokonaisuutena Pro gradun tekeminen HeRMo-hankkeessa oli antoisaa. Keskustelut ja havainnointien jakaminen muiden tutkijoiden kanssa syvensi ajatuksia analyysin tekoa varten. Lisäksi tutkimuskentälle pääsy helpottui hankkeen oltua jo yhteydessä tutkittaviin organisaatioihin. Hanke määritteli myös gradun tekemisen aikatauluja, mutta koin sen enemmän hyvänä kuin huonona asiana. Kevät eteni reippaasti ja aineistoa hankittiin nopealla aikataululla. Hankkeessa pääsin paitsi itse keräämään aineistoa, myös hyödyntämään hankkeen muiden tutkijoiden keräämää materiaalia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erilaisten huumorikulttuurien vaikutusten ymmärtämisessä. Tutkimustieto voi myös avata keskustelua huumorin merkityksestä työyhteisöille sekä lisätä organisaation jäsenten itseymmärrystä omasta huumorinkäytöstä.

Henna Lapakko, Kasvatustieteen maisteri

 

Lähteet:

Lapakko, H. 2018. ”No, kyllähän huumori pidentää ikää” – Huumori osana ICT-alan työyhteisön vuorovaikutusta. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57213/URN:NBN:fi:jyu-201802281614.pdf?sequence=1

Lappalainen, S. 2007. Johdanto – Mikä ihmeen etnografia? Teoksessa Lappalainen, S., Hynninen, P., Kankkunen, T., Lahelma, E. & Tolonen, T. (toim.) Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus. Tampere: Vastapaino. 9–14.

Metsämuuronen, J. 2008. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s